sunnuntai 5. elokuuta 2012

Tuntematon suuruus

Ruokavälitunnilla lautasen äärellä haaveilin, että
kun olisin aikuinen,
tulisin käymään vanhassa koulussani
ja olisin kasvanut niin pitkäksi, että pääni osuisi ruokalan kattoon
ja kaikki hämmästyisivät:
oi kuinka suuri ja ihana hänestä onkaan tullut!


Kun minusta sitten tuli aikuinen,
tein kaikkeni kutistuakseni mahdollisimman pieneksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti